koirapalveluvirike

Loitsun opetuksia

Tue, 09 Dec 2025 18:15:41 GMT

Loitsun opetuksia

10/2025:

Meillä on ollut varsin monitahoinen alkusyksy. Olemme opetelleet arkea ilman Lystiä, joka menehtyi syyskuun alkupuolella sairastettuaan vakavasti onneksi vain lyhyesti. Samaan aikaan kun suremme Lystin poismenoa, on myös Loitsulla ollut omat haasteensa.

Kerron tästä aiheesta, koska työssäni törmään usein siihen, että asiakkaan koiralla on erilaisia ongelmia ruokailuun ja ravitsemukseen liittyen. Oppiminen on vaikeaa ja hidasta, jos olo on epämukava tai kipeä. Kannattaa pohtia mitä asialle voi tehdä ja olla yhteydessä asiantuntijaan.

Loitsun kanssa harrastuslajeissa olemme keskittyneet viime aikoina etenkin rally-tokoon ja hoopersiin. Osittain syynä on se, että näissä lajeissa fyysinen rasitus koiralle on vähäisempää kuin agilityssä. Agility on jäänyt hetkeksi taka-alalle, koska Loitsun vireessä on ollut jo pitempään omituista vaihtelevuutta. En halua treenata fyysisesti rankkaa lajia silloin kun näen koiran olevan ”puolikuntoinen”. Esimerkiksi pennusta asti huolella harjoiteltu vetoleikki ei ole toiminut ollenkaan hallilla. On ilmennyt väsymistä ja haahuilua sellaisina hetkinä, kun se on epäloogista.

Näiden oireiden lisäksi Loitsu on syönyt kasvimateriaalia, siis heinää, mutta hämmentävää kyllä myös sammalta ja jäkälää. Eipä ole tällaista tullut aiemmin vastaan.

Intuitio sanoo, että jotain on vialla, mutta mitä?

Haluan saada selitykset asioille, joten päädyin etsimään sitä eläinlääkärin vastaanotolta.

Heinäkuussa Loitsu kävi sisäelinten ultrauksessa sekä verikokeessa. Lokakuun alussa kontrolliverikokeessa uudelleen. Ruokavalio vaihdettiin hypoallergeeniseen. Vastauksia ei kuitenkaan löytynyt näillä keinoilla. Perässä laahustaminen ulkoillessa jatkui.

Sovin etätapaamisen ravitsemusneuvojan kanssa. Sain ohjeeksi lisätä kuitua Loitsun ruokaan, koska hypoallergeeninen ruoka on aiheuttanut ummetusta (vai onko sitä ollut jo aiemmin?). Marssin kauppaan ostamaan Chia-jauhetta. Jauhe turvotetaan veden kanssa 12 h ja tarjotaan ruuan kera.

Syötyään chia-limaa muutaman päivän ajan, alkoi Loitsun vire palautua sellaiseksi, joka sen kuuluu olla parhaassa iässä olevalla terveluustoisella 3,5-vuotiaalla koiralla. Meillä on täällä ollut pari päivää ulkoilemaan pyytävä ja leluillaan leikkivä koira, joka myös lepää levollisemmin.

Päivitys 11/2025

Loka-marraskuu on ollut treeneissä iloisempaa aikaa, mutta ihan normaali Loitsu ei vieläkään ole. Ailahtelevuus liittyy edelleen jonkinlaisiin mahaoireisiin. Kuitua lisätään ruokaan edelleen ja pyrimme tiettyyn ruokailun rytmiin.

Aloitimme kuntokuurina vesikävelyn, joka jatkuu joulukuun puoliväliin kerran viikossa -rytmillä. Näin ollen muut treenit täytyy rytmittää sen mukaan.

Päivitys 12/2025

Vesikävely-kuntokuurijaksoa on jäljellä yksi käynti. Loitsu on mennyt altaaseen omatoimisesti. Kävelymatka ja -aika on kasvanut joka viikko hieman. Toistaiseksi agilityn harjoittelu on ollut pientä muistelua. Muutamissa hyppytekniikkaharjoituksissa Loitsu on hyvin muistanut mistä on kyse ja innolla tehnyt harjoitukset. Vetoleikki toimii palkkiona, joten palkitsemiseen en tarvitse nameja/ruokaa yhtä paljon kuin aiemmin.

Arjessa Loitsu on tavannut koirakavereita, leikkinyt niiden kanssa ja ollut treeneissä osallistuva. Pyörähdimme sekä hoopers- että rally-tokokisoissa etsimässä sopivia kisa-asetuksia, jotka asettunevat lokeroihinsa sitten kun kisakausi kunnolla käynnistyy.

Tästä on kiva jatkaa kohti vuoden 2026 treenien ja kisaamisen vuosikellon rakentamista.

Opetus!

Jos sinulla on tunne, että jokin vaivaa koiraasi, ole yhteydessä ammattilaisiin: eläinlääkäri, eläinfysioterapeutti, ravitsemusneuvoja, eläintenkouluttaja – moniammatillinen yhteistyö on tarpeen mutkikkaiden oirekuvien ratkomisessa.

Nykyään tunnistetaan paremmin kuin aiemmin se, miten laajasti erilaiset tekijät vaikuttavat koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja myös meidän huoltajien hyvinvointiin.

 Kysy!

Jos sinulla tulee kysyttävää koirasi käyttäytymiseen liittyvistä asioista, tavoitat minut nopeimmin sähköpostitse. Voin auttaa sinua hyvinvointitekijöiden kartoittamisessa ja koulutuksellisissa aiheissa. Tarvittaessa ohjaan toiselle asiantuntijalle.

Muistoissa Lysti

Tue, 09 Dec 2025 17:46:20 GMT

Lystin lystikkäät vuodet 2014-2025

Muistoissa Lysti (RTK1 Ninjatähden Black Rose) 9.12.2025

Olemme eläneet nyt 3 kk ilman Lystiä. Olen yrittänyt useamman kerran kirjoittaa Lystistä, mutta se on ollut liian vaikeaa. Suru on kuin valtava möykky, jota pitää vuolla pienempiin palasiin kestääkseen sen käsittelyn. Samalla kun suren Lystin menettämistä, mieleen tulee myös 4 aiempaa pilven reunalle siirtynyttä koiraamme: Topi, Rasse, Beta ja Pico - pojat. Jokaisen kanssa on koettu paljon erilaisia asioita. Tässä tekstissä tunnelmia Lystin kanssa koetusta.

2014 – kuin lottovoitto

Syyskuussa 2014 menehtyi Beta, joka oli ollut rakastettavan rasittava flattiuros. Tiesin, että haluan nartun Picolle kaveriksi. Lähetin kasvattajalle sähköpostia. Löytyi yksi ainoa sunnuntai, kun oli mahdollista ajaa Lappeenrantaan katsomaan pentuetta. Vapaana oli vain 1 narttupentu. Onko ajoitus sopiva? Nukuin yön yli ja lähetin uuden sähköpostin: pentu saa tulla. Viikko tästä oli ClickerExpo-matka Englantiin. Sitten viikon päästä Lysti haettiin synttäripäivänäni, synkkä ja sateinen sunnuntai-ilta.

Lysti oli alusta asti helppo pentu, iloinen, oppi nopeasti. Olin päättänyt keskittyä noutajien rodunomaisiin lajeihin – niin pitkälle kuin mahdollista. Ilmoittauduin ruotsalaisten verkkokurssille, jolla opeteltiin perusteita nykyaikaisin menetelmin palkitsemiseen perustuen: luotettava perusnouto, ohjauksen perusteet, lähihaku, seuraamista. Panostin erityisesti vetoleikin kautta perusnoudon harjoitteluun ja siitä tulikin erityisen monipuolinen taito kaikissa myöhemmissä harrastuksissa.

Noutava koira – 2014-2019

Näin vaivaa noutotehtävien opettamisessa, mutta en vielä ihan ymmärtänyt kaikkia vaatimuksia. Olimme taipumuskokeessa 1-vuotiaan Lystin kanssa, mutta aseen ääneen reagointi johti minulle uudenlaiseen reaktioon, joka oli jonkinlainen yhdistelmä pelkoa ja toimintakyvyn menettämistä. Kolmen epäonnistuneen taipumuskoekäynnin jälkeen päätin keskittyä kisaamiseen muissa lajeissa.

Halusin pitää huolen siitä, että treeniseura on samanhenkistä, joten päädyin järjestämään kahtena peräkkäisenä vuonna noutavien koirien seminaarin Kangasalla ihanien ystävien kanssa. Nämä olivat todella upeita seminaareja, joita en varmasti ikinä unohda. Nautin suunnattomasti Lystin innosta ja vauhdista tehdä hakutyötä, ohjattavuudesta pillillä ja erittäin luotettavasta palautuksesta.

Metsästysaiheista unohtumattomia ovat myös veneretki Espoon saaristossa, kun rantauduimme pienelle saarelle auringonlaskun aikaan sekä kaksi fasaanijahtipäivää, joista jälkimmäisessä Lysti pääsi noutamaan lämpimiä lintuja. Lysti tuli luokse tilanteessa, jossa sen läheltä lähti cockeri jahtaamaan rusakkoa samalla kun fasaaneja juoksi ympärillä. Tämä oli yksi niistä tilanteista, joissa tajusin Lystin poikkeuksellisuuden!

Rally-toko – 2016-2017

Toko-kisaura loppui jo ennen kuin alkoikaan kunnolla, erään epäonnisen paikallaoloharjoituksen seurauksena. Ajattelin, että rally-tokossa kisaaminen toisi oivan mahdollisuuden opetella kisarutiineja. Ja oppia totisesti sainkin. Lysti otti kierroksia minun kisajännityksestäni, joten ihan suorin reitti ei ollut RTK1-mitalin saavuttaminen.

Agilityflatti Lysti

Lystin nuoruusvuosina kävi niin, että Pico joutui jättämään lajin terveysongelmiensa takia. Lysti siis peri Picon treenipaikat ja täytti ”saappaat” myös vähän yli äyräiden. Löysin itseni valmennuksista useammankin kerran bordercollieiden keskeltä, mutta hyvin me pärjäsimme. Humoristinen tavoite oli voittaa kisoissa mahdollisimman monta bortsua. Tavoite onnistui muutaman kerran.

Alun perin olin ylipäätään innoissani mahdollisuudesta kisata, mutta en ollut ihan kaikkea opettanut riittävän vahvaksi kisatilanteisiin. Tahkosimme 1-luokassa noin sata starttia. Pidimme kisataukoa pysärikontakteja treenatessa. Taukoa toi myös korona-pandemiasta. Lopulta löysin sopivat kisa-asetukset meille ja Lystikin alkoi kuunnella vauhdissa kunnolla ohjeita + opin ohjaamaan (liike+suulliset vihjeet) oikealla tavalla vauhdikasta koiraa.

Lysti päätti kisauransa huhtikuussa 2023 kahdella startilla 2-luokassa. Tuloksena 5 vp sekä nolla. Onneksi en tuolloin tiennyt kisojen olevan viimeiset Lystin kanssa.

Hoopersia seniorin kanssa

Lysti siirtyi rally-tokoon takaisin 8-9 vuotiaana. Samoihin aikoihin mukaan tuli myös hoopers. Se sopi vauhdikkaalle innokkaalle seniorille todella hyvin. Kroppa pysyi kunnossa jumppaamalla ja mieli virikkeistämällä.

Kesällä 2025 näin, että Lystin aktiivisuus väheni ja uni maistui aiempaa enemmän. Onneksi sairastelu jäi varsin lyhyeksi.

Muistan Lystin iloisena, innokkaana, nopeana oppimaan, ystävällisenä ja aina valmiina toimintaan.

Kiitos Lysti kaikesta.

Mikä palvelupaketti sopii meille parhaiten?

Wed, 11 Dec 2024 09:59:03 GMT

11/12/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Mikä palvelupaketti sopii meille parhaiten?

Yhteiskunnassamme elää paljon koiria ja siksi on tärkeää, että otamme vastuuta ja opetamme koiristamme sellaisia, että ne eivät aiheuta vaaraa meille itsellemme tai ympäristöllemme.

Jokaisella meillä on elämässämme paljon asioita, joista koiran kanssa toimiminen on yksi osa-alue. Koiran käytöksen haasteet kuormittavat arkea, mutta ammattikouluttaja auttaa muokkaamaan toimintatavoista sellaisia, että hyvinvointi lisääntyy. Huomaa kuitenkin, että muutosten tekeminen ei tapahdu ihan hetkessä.

Anna itsellesi aikaa ja opettele pienissä palasissa uusia käytäntöjä. Tässä alla kuvitteellinen esimerkki, jossa otteita todellisista minulle vastaan tulleista tilanteista eri perheiden kanssa:

Taluttimessa kiskova koira , joka on koko ajan lenkeillä kiireisen oloinen säntäillen talutin kireällä eri suuntiin. Taluttajalla on hartiat jumissa ja ulkoilemaan lähtemisestä on tullut ikävää pakkopullaa, koska se aiheuttaa ärsyyntymistä ja kipua käsiin.

Ihan ensimmäiseksi kartoitetaan talutusvarusteet ja muut varusteet, joita ulkona on mukana. Uusien varusteiden hankkimiseen menee aikaa seuraavaan palkkapäivään.

Sitten huomataan, että koiralla on taipumusta saada ripuli syötyään koulutuksessa käytettyjä herkkuja. Varataan aika eläinlääkärille, vaihdetaan koiran ruokavalio ja seurataan muutoksia koiran voinnissa. Kun koiran vointi on kohentunut, jatketaan tehokkaampaa kouluttamista osana arjen ulkoiluja.

Samaan aikaan omistaja on päättänyt muuttaa toiseen osaan kaupunkia, joten koulutus jää muuton takia muutamiksi viikoiksi. Tokihan kouluttajan tuki auttaa sopeutumisessa uuteen ympäristöön, joten koulutus edistyy mukavasti.

Kahden tapaamisen jälkeen omistaja huomaa, että koira on yksin ollessa levoton. Kolmannen tapaamisen aiheena on yksinolon harjoittelun kertaaminen, videointijärjestelyjen miettiminen ja seuranta. Omistaja päättää ostaa vielä toisen palvelupaketin, jotta harjoittelu varmasti edistyy.

Toinen esimerkki: Pentuvalmennus-paketti ekan koiran hankkineelle perheelle

Tapaamme ensimmäisen kerran videopuhelun kautta viikko ennen pennun saapumista. Keskustelemme siitä, miten kodista tehdään pentuturvallinen ja mitä on turvallinen sosiaalistaminen. Keskustelut sivuavat myös sitä millaisessa syntymäkodissa pentu on ensimmäiset viikkonsa viettänyt, sillä se vaikuttaa pennun reaktioihin uudessa kodissa.

Pennun kotiuduttua saan viestejä Whatsappin kautta – söpöjä kuvia ja kysymyksiä. Tapaamme toisen kerran kotikäynnillä, kun pennulla on ikää noin 10 viikkoa. Aloitamme kontaktin harjoittelun sekä ohjaamme pentua kohdistamaan hampaat sallittuihin leluihin käsien, varpaiden ja vaatteiden sijaan.

Toisen ja kolmannen tapaamisen välissä pennun kanssa käydään eläinlääkärillä rokotusreissulla. Samalla huomataan hampaiden vaihtumisen alkaneen.

Kolmannella tapaamisella harjoittelemme luoksetuloa kotipihassa sekä varusteiden pukemista, turkin hoitoa ja kynsien leikkaamista. Neljännen tapaamisen sovimme läheiseen ostoskeskukseen, jotta kontaktin ja taluttimessa kulkemisen voi yhdistää sosiaalistamiseen. Pentu on tällöin noin 4,5 kk ikäinen ja kasvanut jo sen verran, että kaulapanta on pitänyt vaihtaa leveämpään.

Neljännen tapaamisen jälkeen kuluun noin 4 kk ja saan kutsun tulla uudelleen perheen avuksi, kun koira on teini-ikäinen ja uudenlaisessa ikävaiheessa.

Lopuksi

Esimerkeistä huomaat, että elämässä tapahtuu tilanteita, jotka hidastavat koulutustavoitteissa etenemistä ja se on ihan ok näin! Opettele tuntemaan oman koirasi persoona ja omat resurssit. Aseta tavoitteita ja päivitä niitä tarvittaessa.

Ennen kuin olet kouluttajaan yhteydessä, mieti millaisissa tilanteissa olet vuorovaikutuksessa koirasi kanssa, millaiset asiat ovat sinulle ne tärkeimmät koiranomistajana ja onko hyvä jättää jokin toinen aikaa vievä harrastus, jotta voit keskittää resurssit koiran kanssa oppimiseen. Yhteinen matka koiran kanssa on antoisa – siinä oppii samalla myös itsestään paljon.

Marianne ja hoopers

Fri, 18 Oct 2024 09:55:16 GMT

18/10/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Marianne ja hoopers

Hoopers on uusin harrastuslaji, johon olen perehtynyt v.2024 aikana.

Pääsin harjoittelemaan hoopersia omien koirien kanssa ja valmentajana kevään 2024 aikana. Etenkin innokas agilitystä eläköitynyt Lysti omaksui lajin perusteet nopeasti – olihan taustalla vuosien harjoittelu agilityssä ja muissa harrastuslajeissa. Laji on turvallinen seniori-ikäisille koirille ja haastaa ajatteluun – sekä ohjaajan että koiran!

Valmennan hoopersia Niinu Agility Sportilla kaudella 2024-2025 joka toinen lauantai Tekniikkakentällä, jonne mahtuu varsin mukavasti erilaisia harjoitteita. Hoopersin 4 estettä mahdollistavat monenlaiset variaatiot, vaikka kyse onkin lopulta yksinkertaisista tehtävistä: kiertämiset ja läpi juoksemiset. Haastetta tulee palkkion toimittamisesta oikeaan paikkaan kauas ohjaajasta sekä paikalla olosta, kun ohjaaja siirtyy ohjausalueelle. Oman lisähaasteen tuo myös kääntymiset ohjaajasta poispäin ja ohjaajaa kohti.

Hoopersin opettelussa olen vasta alkuvaiheessa – kiva seurata lajin kehittymistä.

Marianne ja rally-toko

Thu, 17 Oct 2024 09:50:25 GMT

17/10/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Marianne ja rally-toko

Nyt syyskuussa 2024 pidettiin ensimmäiset rally-tokon MM-kisat – Suomessa Turussa! Tähän liittyen pähkäilin, että miten oikeastaan tutustuin rally-tokoon ja milloin?

Vuosia on kulunut jo sen verran, että ihan tarkkaa mielikuvaa tästä ei kyllä ole. Lajin kisat siirtyivät ”virallisiksi” eli Kennelliiton alaisuuteen v.2014, jolloin Lysti syntyi. Lystin kanssa kisasin v.2017 RTK1-tittelin verran eli alokasluokan 3 hyväksyttyä tulosta. Tuolloin tavoite oli harjoitella kisaamista yleisesti sekä toki kerätä myös rally-tokosta kisakokemusta.

Alun perin kurssitoiminta Virikkeellä kehittyi pentukursseista kohti harrastuslajien kursseja. Tiilitien toimitila oli pinta-alaltaan noin 100 neliötä, joten siellä ei mahtunut agilityä harjoittelemaan kuin aivan alkeita, mutta rally-toko sopi hyvin alkeistasolla siihen tilaan. Rally-tokon harjoittelu on siellä alkanut noin vuosien 2011-2013 välillä.

Olen ajatellut rally-tokoa paljolti kisalajin ohella arkitaitoja vahvistavana harrastuksena, ja sen ovat huomanneet monet muutkin koiranomistajat, jotka eivät kisauralle tähtää. Vuosien varrella vuoden ympäri pyörineet vakioryhmät harjoittelivat rally-tokon erilaisia kaikkien tasoluokkien tehtäviä koiran virikkeistäminen edellä, ei niinkään kisaamista ajatellen. Toki osa kurssilaisista on jossain vaiheessa kisoissa käynyt, mutta suurin osa ei.

Luovuttuani omasta toimitilasta, siirryin Niinu Agility Sportille valmentajaksi. Kursseilla rally-tokoa on tarjolla useampana päivänä viikossa ryhmätunneilla. Osa tunneista Takakentällä ja osa Tekniikkakentällä, jonne mahtuu myös kisapituisia ratoja. Muutamat valmennettavat ovat käyneet epävirallisissa tai Kennelliiton alaisissa kisoissa, osalla se on suunnitelmissa jossain vaiheessa tulevaisuudessa.

Omien koirien kanssa rally-tokoilen satunnaisesti omaksi iloksi ja taitoja ylläpitäen. Eipä sitä kuitenkaan koskaan tiedä, jos vaikka kisoihin joskus tähtäisi Loitsun kanssa.

Rally-tokossa on kiehtovia tehtäviä, joissa toistuu ohjaajan lähellä oleminen sekä toisaalta myös vauhdikkaat agilitymaiset tehtävät – näiden yhdistelmät vaativat koiralta ja ohjaajalta tarkkaa yhteistyötä.

Marianne ja agility

Wed, 16 Oct 2024 09:46:35 GMT

16/10/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Marianne ja agility

90-luvulla tutustumista

Muistan hämärästi, että näin agilityä näytöksenä jonkinlaisessa tapahtumassa (Messukeskuksen näyttely ehkä) jo ennen kuin minulla oli omaa koiraa. Päätin, että jonain päivänä haluan kokeilla agilityä. 90-luvun lopulla olin kokeillut oman koirani kanssa tottelevaisuuskokeita, noutajalajeja, jäljestystä sekä käynyt muutamissa näyttelyissä. Taisimme käydä myös jonkinlaisen kennelpiirin agilitykurssin tai -tutustumisen, jos oikein muistan, mutta siitä ei silloin tullut harrastusta, vielä.

2000-luvulla innostus herää

V.2001 meille muutti loppuvuodesta kodinvaihtaja, jolla riitti energiaa, mutta suhteemme kaipasi kehittymistä. Päätin, että agilityä kokeilemme ja niin me teimme. Matka oli mutkainen ja opettavainen, mutta pääsimme kisakokemusta keräämään v.2007–2008.

2010-luvulla innostus herää ammatillisesti

Perustin yrityksen 2008 ja nopeasti tuli selväksi, että ”kaikki” halusivat harrastaa agilityä. Rally-tokoahan ei tuolloin vielä oikeastaan ollut tarjolla vaihtoehtona. Satuin olemaan sopivassa paikassa sopivaan aikaan ja päädyin kouluttajaksi Suomen Eläinkoulutuskeskukselle. Myöhemmin Tiilitien kurssitila kävi pieneksi agilityn kannalta ja vuokrasin omien kurssieni käyttöön eri halleja Vantaalla ja Espoossa.

Opettelin syvällisemmin lajia mm. Susan Garrettin ja Greg Derrettin dvd-levyjä katsomalla. V.2010 luvun alussa ilmestyi ruotsalaisten Agility Right From The Start -kirja ja sen seurauksena sain lisää oppia agilityn kouluttamisesta koiralle sekä ihmisille. Oma taustani on perustunut palkitsemalla kouluttamiseen alusta alkaen, sekä koirien että ihmisten, joten oppia ei ollut ihan helppo löytää. V.2011 olin kuunteluoppilaana Skånessa Derrettin seminaarissa, josta sain paljon inspiraatiota. Lisäksi osallistuin Picon kanssa ruotsalaisten seminaariin parikin kertaa. Erityisesti omista koiristani Pico ja Lysti ovat olleet näiden vuosien koiraopettajiani, asiakkaiden koirien ohella. Picon kanssa ääniherkkyys, häiriöherkkyys ja terveyshaasteet rajoittivat edistymistä, mutta onneksi Lysti osoittautui monilahjakkuudeksi ja nopeaksi oppijaksi, jolta ei intoa puutu. Varsin selvää oli se, että agilitykurssille tullaan sitten kun perustaitoja on harjoiteltu muilla kursseilla (pentujen kurssit ja esim. rally-toko).

Olen aina halunnut edetä kouluttamisessa vaiheittain ja siksi pidän edelleen Garrettin järjestelmää toimivana. Toki olen oppinut vuosien varrella monta kertaa, että koirat ovat erilaisia ja kaikkien kanssa ei tarvitse ihan niin paljoa tehdä välivaiheita kuin toisten. Agility on juuri siksi niin hienoa laji, kun aina oppii uutta. Oivallusten määrä on jotain huikeaa.

2020-luvulla ammattina valmentaja

Lystin kanssa huomasin, että en osaa ohjata nopeaa koiraa riittävän luotettavasti ja päädyin muuttamaan ohjausjärjestelmääni niin, että otin mukaan myös sokkarit (=persjättö), joita Derrett ei käyttänyt siihen aikaan. Garrettin järjestelmä oli päivittynyt samoihin aikoihin samaan suuntaan ja hän ymmärsi nopean koiran ja ikääntyvän ohjaajan liikkuvuuden erot sekä toisaalta taitavan kouluttamisen tuomat mahdollisuudet. Legendaarinen eläintenkouluttamisen pioneeri Bob Bailey (jonka tapasin Tampereella 2010) on yksi Garrettin mentoreista, joten oli helppo luottaa Garrettin oppeihin. Toki Pohjois-Amerikassa koirakulttuuri on erilainen kuin Pohjoismaissa, joten ihan kaikkia oppeja en ole häneltä omaksunut.

Lystin lisäksi olin havainnut valmennettavien koirakoiden liikkumisessa tiettyjä haasteita, mutta etäpalkkalaitteet ja -alustat toivat apua koiran etenemisen vahvistamiseen.

Lystin kisauran alkuvaiheessa päädyin Niinu Agility Sportille ensin yksityistunneille ja myöhemmin valmennusryhmään. Sain kaipaamaani oppia radan opetteluun liittyen ja pääsin myös katsomaan treenikavereiden harjoittelua. Niinulta (ja kollegat myös) löytyi ymmärrystä siitä mihin asioihin tarvitsin oppia Lystin kanssa sekä siihen miksi haluan toimia tietyllä tavalla.

Lystin kanssa olen kokenut monessa harrastuslajissa hienoja seminaareja. Agilityssä sellainen lienee Max Sprinzin seminaari v.2019 sekä samana syksynä Elina Jänesniemen seminaari Turun suunnalla. Flatin kanssa sitä aina erottuu kaikkien paimenkoirien joukosta. Onneksi meidät on otettu hyvin vastaan ja olemme saaneet olla sellaisia kuin olemme.

Vuodesta 2022 olen toiminut Niinu Agility Sportilla valmentajana, niin agilitykursseilla kuin rally-tokossa. Näen, että Niinun kehittämä tapa (NAS-foundations) opettaa agilityä on tehokas, turvallinen ja tuottaa taitavia koirakoita. Kurssipolulla opetellaan vahvoiksi niin este- kuin ohjaajafokus, suulliset vihjeet, erilaiset ohjaustekniikat kuin ohjaajalta vaadittu radan lukemisen taitokin. Hienoa, että saan olla mukana!

Pentu saapuu -neuvonta

Wed, 18 Sep 2024 09:43:34 GMT

18/09/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Pentu saapuu -neuvonta

Sopivan kasvattajan ja pennun löytäminen on toisinaan pitkäkestoinen projekti, mutta siihen kannattaa ehdottomasti panostaa aikaa ja vaivaa. Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa kasvattajilta vaaditaan entistäkin enemmän osaamista ja monenlaisilta osa-alueilta. Terveys ja koirien persoonallisuus nousee yhä tärkeämmäksi tekijäksi, mutta lisäksi erityisesti myös se millaisessa ympäristössä pennut viettävät elämänsä ensimmäiset viikot ja millaisia asioita ne silloin kohtaavat.

Sain taannoin kunnian olla mukana villakoirapentueen alkutaipaleella ja siitäpä tämäkin kirjoitus kumpuaa. Moni hakee apua ajatuksella, että ”jos tulee ongelmia”, mutta hedelmällisempää on ennakointi eli suunnitella miten valmistautua pennun saapumiseen. Siksi isosti arvostan kasvattajia, jotka haluavat auttaa pentuperheitä uuden elämän alkuvaiheessa.

Aivan mahtava on siis Emman ja Elinan idea sisällyttää pentupakettiin kaksi videopuhelua, joissa esittelen pennun alkutaipaleen tärkeitä asioita. Tapaamme ensin siinä vaiheessa, kun pennut ovat vielä syntymäkodissaan ja sitten toisen kerran muutaman viikon päästä kotiutumisen jälkeen.

Jos tämä aihe kiinnostaa niin ota seurantaan Instagramissa ja Facebookissa minun profiilini eli Eläintenkouluttaja Mayer.

Ja sinä kasvattaja – jos sinua kiinnostaa tarjota pentujen perheille kouluttajan apua niin ole yhteydessä ja sorvataan teille sopiva palvelupaketti.

Unelmakoiraa etsimässä, osa 3: Reipas ja iloinen

Fri, 16 Aug 2024 09:41:02 GMT

16/08/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Unelmakoiraa etsimässä, osa 3: Reipas ja iloinen

Koiran persoonaan on helppo ihastua – minulle se on käynyt lukemattomia kertoja vuosien varrella. Usein näissä tilanteissa tunnistan samoja piirteitä kuin jossakin aiemmin tapaamassani koirapersoonassa. Kiehtovaa!

Facebook-keskustelussa unelmakoiran ominaisuuksina mainittu reippaus ja iloisuus kuulostavat helposti määriteltäviltä – vai miten on?

Minulle reipas koira tarkoittaa uteliasta ja vaikkapa uudessa paikassa rennosti käyttäytyvää koiraa, joka tutkii paikkaa innoissaan. Melko reippaaksi voidaan lukea minun kokemuksieni mukaan myös sellainen koira, joka ensin tuumailee ja menee sitten tutustumaan uuteen henkilöön / esineeseen tai vastaavaan kohteeseen.

Iloinen koira on minun ajatuksissani koira, joka suhtautuu myönteisesti ja iloisesti uusiin ihmisiin sekä useimmiten myös uusiin koiriin. Sosiaalisuus voi rajoittua myös niin, että koira on kiinnostunut lähinnä ihmisistä tai lähinnä lajitovereistaan.

*_*_*_*_*_*_*_*_*

Väistämättä näistä edellä olevista määritelmistä mieleeni tulee resilienssi , josta Heli Väätäjä on kirjoittanut blogissaan tiivistäen Katriina Tiiran luentoa .

Monenlainen taustatekijä vaikuttaa resilienssiin aina emonhoivasta ja varhaisista syntymäkodin kokemuksista lähtien. Tämän takia on todella tärkeää kiinnittää huomiota a) millaisesta paikasta koiran hankkii ja b) miten järjestää varhaisen pentuajan elämän uuden perheenjäsenen kanssa.

Alle 4 kk ikäinen pentu tarvitsee paljon lepoa – sitä on vaikea ymmärtää, että todella paljon. Yleensä aina me ihmiset olemme yli-innokkaita sosiaalistamaan pentua ja siten pentu kuormittuu kaikesta siitä puuhasta mitä järjestämme sille. Yleensä ohjeistan pentuperheitä tutustumaan ensimmäiset pari viikkoa pentuun ja luomaan jonkinlaisen vuorokausirytmin, jota noudatetaan. Tämän jälkeen voidaan suunnitella järjestettäväksi osana normaalia arkea erilaisia kokemuksia pennulle. Autolla ajelua, lähikaupan parkkipaikalla hengailua, koiratarvikeliikkeessä käväisyä, ehkä sisarusten kesken leikkitreffejä, naapureiden koiriin tutustumista lyhyitä hetkiä kerrallaan. Kaikkien näiden tilanteiden jälkeen täytyy levätä!

Panosta myös ensivaikutelmaan: järjestä ekat kokemukset niin, että niistä tulee positiivisia pennulle. Ja ihan sama juttu rescuetaustaisen aikuisen kodinvaihtajan kanssa. Anna aikaa tottua rauhassa uuteen kotiin. Tarkkaile mitkä asiat ovat jännittäviä ja anna koiran valita miten toimii. Hallinnan tunne on tärkeä turvallisuutta luova tekijä. Meiltä ihmisiltä siis tarvitaan uskomattoman paljon kärsivällisyyttä sekä suunnitelmallisuutta ekojen kokemusten kanssa.

Koiran elekielen tunnistaminen ja kunnioittaminen antaa hallinnan tunnetta koiralle. Kun koira on vetäytyvä tai muuten jännittynyt, älä lähesty väkisin vaan anna tilaa. Jos koira tulee tutustumaan, ole rauhallinen ja anna koiran tehdä aloite kontaktista.

Uskalla itse katkaista tilanne, jos se näyttää koirallesi liian vaikealta. Ole oman koirasi puolesta puhuja ja luottoihminen. Koirat ovat täysin riippuvaisia meistä – olethan luottamuksen arvoinen!

Lopputuloksena on toivottavasti iloinen ja reipas koira = resilientti koira, jonka kanssa voi kulkea siellä missä itse haluat kulkea ja koira on mahdollista ottaa mukaan.

Unelmakoiraa etsimässä - osa 2: Sosiaalinen koira

Fri, 09 Aug 2024 09:37:45 GMT

09/08/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Unelmakoiraa etsimässä - osa 2: Sosiaalinen koira

Unelmakoiraa etsimässä

Heinäkuussa kyselin Facebookissa ja Instagramissa unelmakoiran ominaisuuksia – kurkkaa keskustelu 11.7. Facebookista. Pyysin kuvailemaan viidellä sanalla unelmakoiraa.

Eniten mainittiin toiveeksi, että koira olisi terve sekä sosiaalinen. Reipas ja iloinen mainittiin myös.

Tässä blogitekstien sarjassa pähkäilen näitä adjektiiveja eläintenkouluttajan näkökulmasta.

Koiran sosiaalisuus on vuosikymmenten saatossa tarjonnut paljon puheenaiheita. Olemme aiemmin ajatelleet, että koira tarvitsee kuria pitävän johtajan meistä omista ihmisistään, mutta nykytieto on pehmentänyt tätä. Voimme onneksemme rauhanomaisin keinoin opastaa koiraa sosiaaliseen elämään. Meidän täytyy kuitenkin olla valistuneita ja opetella tunnistamaan oman koiran sekä lähipiirissä elävien koirien tarpeet ja elekielen vivahteet.

Koirapuistoissa vietin aikanaan lukuisia tunteja. Koirien keskinäistä kommunikointia on kiehtova tarkkailla. On myös kiehtovaa löytää keinot ohjailla koiria konflikteja välttävään sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Työssäni tapaan perheitä, joilla on ongelmallisia tilanteita tullut vastaan. Usein kyse on siitä, että koiran kommunikaatiota ei ymmärretä. Kun ymmärrys kasvaa ja koiraa koulutetaan, hälvenevät ongelmatilanteet.

Elämme Suomessa yhteiskunnassa, jossa on paljon koiria. Näin ollen varmasti kukaan ei välty konflikteilta, joissa on koiria mukana. Nyt kesällä 2024 on tapahtunut jo useampi uutisiinkin päätynyt tapaus, jossa ihmisosapuoli on joutunut purruksi.

Nykytiedon mukaan koiralle riittää muutama hyvä ystävä. Koirat eivät siten ole niin sosiaalisia kuin aiemmin on ajateltu. Tämä lienee monelle uusi tieto. Itse olen sen käytännössä oppinut vuosien varrella vastaan tulleista tilanteista ja elämällä useamman koiran kanssa.

Koiran optimistinen sosiaalisuus vaatii meiltä ihmisiltä tilanteiden ennakointia ja toisten kunnioittamista. Rauhanomaisuus säilyisi, jos kaikki koiranomistajat a) osaisivat koirien elekieltä, b) antaisivat tilaa, jos näkevät levottoman/pelokkaan/aggressiivisesti käyttäytyvän koiran ja c) kouluttaisivat koiralleen perustaidoiksi kontaktin taluttajaan, vierellä kulkemisen sekä itsehillintää.

Roduissa on eroja sosiaalisuudessa ja siitä tarvittaisiinkin enemmän tietoa myös koiraa hankkiville. Tässä pari vinkkiä mitä kysellä kasvattajalta, jonka pentueesta haluaisit koiran: Miten emo suhtautuu vieraisiin koiriin – kotiympäristössä, entä vieraassa paikassa? Miten emokoira tutustutetaan vieraaseen koiraan? Onko koiralle kertynyt huonoja kokemuksia ja jos niin millaisia? Onko koiralla kavereita, joiden kanssa leikkii rennosti? Millaisia rauhoittavia eleitä koira käyttää arkisissa tilanteissa? Osaako koira leikkiä rennosti myös muiden kuin omaa rotua edustavien koirien kanssa?

Kokemusteni mukaan ideaali koiran sosiaalisuus on sitä, että koira lähestyy toista koiraa tilanteeseen sopivasti elehtien ja osaa tarvittaessa antaa tilaa lajitoverilleen. Tätä voidaan opettaa koiralle niin, että tilanteissa ihmiset toimivat rauhallisesti ja palkitsevat sopivalla tavalla rauhanomaisesta käyttäytymisestä. Tarvittaessa ihminen voi auttaa tilannetta keskeyttämällä sen rauhallisesti.

Ongelmallista on se, että emme voi tietää miten tuntematon henkilö toimii koiransa kanssa. Koskaan ei voi olettaa ja aina täytyy tarkkailla koirien eleitä eikä luottaa ihmisen puheeseen pelkästään. Koira, joka on ”aina ollut kiltti” voikin siinä hetkessä olla kipeä, vaikka korvatulehduksen takia. Näin ollen se saattaa reagoida nopeasti ja tällöin ihminen ajattelee sen ”purreen yllättäen varoittamatta”.

Tutustu siis unelmakoirasi vanhempien sosiaalisuuteen tarkkailemalla niitä erilaisissa tilanteissa. Pyydä vaikka videoita, jos etäisyys estää livenä tarkkailun.

Oman koiran kanssa mene mukaan ohjattuihin tilanteisiin, joissa koirien elekieltä tunteva eläintenkouluttaja opastaa miten koiria kannattaa ohjata. Ole päättäväinen sen suhteen millaisiin tilanteisiin koirasi kanssa menet. Väistä pois aina kun tuntuu epämukavalta tai osapuolena oleva henkilö ei kunnioita pyyntöäsi.

Unelmakoiraa etsimässä - osa 1: Koiran terveys

Tue, 30 Jul 2024 15:20:33 GMT

30/07/2024 kirjoittanut Koiraetsivä Marianne

Unelmakoiraa etsimässä - osa 1: Koiran terveys

Heinäkuussa kyselin Facebookissa ja Instagramissa unelmakoiran ominaisuuksia – kurkkaa keskustelu 11.7. Facebookista. Pyysin kuvailemaan viidellä sanalla unelmakoiraa.

Eniten mainittiin toiveeksi, että koira olisi terve sekä sosiaalinen. Reipas ja iloinen mainittiin myös.

Tässä blogitekstien sarjassa pähkäilen näitä adjektiiveja eläintenkouluttajan näkökulmasta.

Osa 1: Terve koira – mitä käytännössä?

Terveyden ongelmat tulevat koiranomistajien eteen kokemusteni mukaan aivan liian usein ja jo varsin nuorten pentujen kanssa. Se saa minut surulliseksi ja huolestuneeksi.

Onko taustalla se, että koirat ovat yleisesti ottaen sairaita? Ikäväkseni joudun vastaamaan kyllä. Rotukoirien ongelmista onkin puhuttu viime vuosina paljon ja esim. äärirakenteet toki tuovat 100 %:lla varmuudella vakavia ongelmia.

Kuuntelin muutaman jakson Koira haudattuna -podcastia , jossa toimittaja Jenna Lehtonen ”nostaa esiin koiramaailman vaiettuja epäkohtia”. Yksittäisten koiranomistajien tarinat ovat tavallaan kiehtovia. Tarinoista herää paljon kysymyksiä:

Miksi kasvattajat tekevät pentuja edelleen sellaisilla koirilla, jotka eivät ole terveitä?

Miksi tämä pentujen syntyminen ei vaan yksinkertaisesti lopu?

Eihän kukaan meistä halua koiraa, jolla eivät aivot mahdu kallon sisälle (cavalierkingcharlesinspanieli) tai joka ei voi edes hengittää normaalisti (bulldoggit ym. brakykefaaliset rodut)? Lisään tähän sairauksien joukkoon luusto-ongelmat, kuten vakava lonkkaniveldysplasia, patella luksaatio, kondrodystrofia ja etujalkojen inkongruenssi sekä selän erilaiset nikamien kehityshäiriöiden aiheuttamat ongelmat.

Toinen kiinnostava podcast rotukoiriin liittyen on Nina Ojalan julkaisema Koirat koirina . Minua kiehtoo koiranomistamisen historia ja kulttuuri - tässä podcastissa kennelmaailman historiaan sukelletaan syvälle. Historiasta löytyy myös vastauksia siihen miksi nykyrotukoirien terveys rapistumassa. Tiivistettynä: Monen rodun taustalla on kammottava sisäsiittoisuus, joka aiheuttaa kertakaikkisen geneettisen monimuotoisuuden totaalisen häviämisen. Tällaisesta ei vaan pääse eroon ilman risteytyksiä – silti kaikkein tuskaisin kysymys on: miksi sairaiden koirien kasvattamista ei lopeteta? Koska rotupuhtautta pidetään niin tärkeänä.

Miten löytää terve koira? Kysele pentueen omistajalta niin paljon kuin mahdollista koiran terveydestä, emän ja isän sekä niiden sisarusten. Niin pitkälle sukua taaksepäin kuin mahdollista. Kysele luuston lisäksi ruokahalusta, suoliston ongelmista, hampaista, kynsistä, silmä- ja korvatulehduksista. Kysele myös niiltä ihmisiltä, jotka omistavat kauempaa sukulaiskoiria. Tutki Kennelliiton jalostustietokannasta pentujen sukusiitosprosenttia, pentuekokoa sekä montako pentuetta on samalla nartulla ja uroksella ollut, sekä niiden sisaruksilla. Myös näyttelyissä kirjoitetut arvostelut ovat nykyään saatavilla tietokannassa, joten niitä lukemalla voi saada infoa koiran rakenteesta ja käyttäytymisestä – kuvat tietysti kertovat enemmän ja koiran livenä tapaaminen vielä enemmän.

Pentukuumeessa on vaikea olla objektiivinen, mutta mieti myös näitä asioita: Koira on perheenjäsen toivottavasti seuraavat yli 10 vuotta. Millaisen perheenjäsenen haluat? Päätöksen kanssa elät sitten niin pitkään kuin koira elää.

Ja sitten vielä se geeniloton ”varoitus”: Vaikka olisi huolellinen taustojen tutkimisen kanssa, se ei vielä takaa mitään! Vasta koiran kanssa eläessä näet millainen terveys todellisuudessa on. Terveyden ongelmista on tärkeää raportoida esim. kasvattajalle ja rotuyhdistykselle. Kaikki ei näy jalostustietokannassa. Voit kuitenkin itse pitää kirjaa koiran sairasteluista esim. tallettamalla eläinlääkärikäyntien potilaskertomukset ja röntgenkuvat (kyllä, pyydä ne sähköisenä itsellesi!).

Monirotuisilla koirilla haaste tulee siitä, että niiden historiaa ei yleensä tunneta. Tutkimaton koira ei välttämättä ole terve, mutta monirotuista suojaa sairauksilta geneettinen monimuotoisuus, kunhan geeniperimästä löytyy terveitä koiria. Jos siis laittaisimme yhteen kaksi luustoltaan sairasta noutajaa, pennut todennäköisesti olisivat luustoltaan sairaita.

Näen, että tulevaisuudessa meidän täytyy yhä enemmän tehdä hallittuja suunniteltuja risteytyksiä niin, että emä ja isä ovat laajasti tutkittuja. Näen, että saman rotutyypin rotukoiria voidaan risteyttää keskenään ja näin ollen voidaan tiukoista roturajoista päästä höllempään malliin. Esimerkiksi voisi olla noutajarotu, josta löytyy noin 3 eri väriä (musta, keltainen, ruskea) sekä noin 3 karvanlaatua (lyhyt, kihara ja pitkäkarvainen). Väri ja turkin laatu eivät kuitenkaan saa olla terveystekijöitä tärkeämpiä ominaisuuksia, vaikka joskus vaikuttavat pennun valintaan.

Katukoirat lämpimillä alueilla maapalloa ovat aikojen saatossa jalostuneet ns. villityypin koiraa muistuttaviksi perusmallisiksi koiriksi. Se on se geenipaketti, joka niissä olosuhteissa on ollut suotuisin ja säilynyt elossa. Moni rotukoira kuolisi sukupuuttoon ilman ihmisen apua jo seuraavan sukupolven aikana.