Beta, erityinen ekstrovertti, 2003-2014

Betasta tuli Topin seuraaja, aivan omanlaisensa ekstrovertti vilkas persoona. Betan kanssa halusin perehtyä lisää kouluttamiseen ja myös metsästyskokeissa tarvittaviin taitoihin. Löysin itseni Betan kanssa mm. naksutinkoulutuskurssilta, kouluttajakurssilta, tottelevaisuusseminaarista, varsin monta kertaa koiranäyttelyistä sekä Ruotsista Pajalasta ja totta kai, agilityhallilta.

Beta jäi ehkä hieman Rassen ja Picon haasteiden kanssa painimisen varjoon, mutta oli aina innokas treenaaja. Betan kanssa haasteeksi muodostui häiriötekijät. Betan nuoruudessa ei ollut nykyisen kaltaista koirakoulukulttuuria vaan treeniseura piti valita hyvin tarkkaan, jotta ei joudu epäasiallisen kohtelun todistajaksi. Säännöllisyyden puute harjoittelussa aiheutti sen, että Betasta tuli lähinnä demokoira videoille, luennoille ja ohitusharjoituksiin.

Betan terveysmurheet liittyivät muutamiin onnettomuuksiin, kuten tassuhaava, häntämurtuma, kannuskynnen repeämä ja uroskoirien vakiovaiva, eturauhastulehdus. Mieleen on jäänyt mm. se eläinlääkärikäynti, kun talutin kuumetokkuraisen Betan vastaanotolle, toisessa kädessä pissanäytepurkki näytteineen. Normaalitilanteessa pissat olisivat löytyneet jostain aivan muualta kuin purkista. Sen verran eloisa oli Beta.

Betalta opin, että ruuan lisäksi on paljon muitakin palkkioita, joita pitää opetella annostelemaan koulutuksessa systemaattisesti. Muussa tapauksessa koira poimii palkkioita itsekseen, kouluttajan suunnitelmista piittaamatta. Betan kanssa opin myös elämistä kipuilevan koiran kanssa.

Beta oli todellinen naistenmies, mutta ei kuitenkaan herrasmies. Beta olisi varmasti ihastunut Lystiin sekä Loitsuun. Beta ymmärsi kerrasta jättää rauhaan rottauroksen sekä terrierinartun, mutta kiltit noutajatytöt saivat siitä yli-innokkaan kosijan. Ja minä opin paljon hormoneista. 

Beta oli vielä yli 10 vuotiaanakin pirteä seniori. Ehkä se on yksi syy miksi olen valinnut saman rodun kahteen kertaan myöhemminkin. 

Seuraavassa tekstissä Picon tarina.