Unelmakoiraa etsimässä - osa 2: Sosiaalinen koira

Unelmakoiraa etsimässä

Heinäkuussa kyselin Facebookissa ja Instagramissa unelmakoiran ominaisuuksia – kurkkaa keskustelu 11.7. Facebookista. Pyysin kuvailemaan viidellä sanalla unelmakoiraa.

Eniten mainittiin toiveeksi, että koira olisi terve sekä sosiaalinen. Reipas ja iloinen mainittiin myös.

Tässä blogitekstien sarjassa pähkäilen näitä adjektiiveja eläintenkouluttajan näkökulmasta.

Koiran sosiaalisuus on vuosikymmenten saatossa tarjonnut paljon puheenaiheita. Olemme aiemmin ajatelleet, että koira tarvitsee kuria pitävän johtajan meistä omista ihmisistään, mutta nykytieto on pehmentänyt tätä. Voimme onneksemme rauhanomaisin keinoin opastaa koiraa sosiaaliseen elämään. Meidän täytyy kuitenkin olla valistuneita ja opetella tunnistamaan oman koiran sekä lähipiirissä elävien koirien tarpeet ja elekielen vivahteet.

Koirapuistoissa vietin aikanaan lukuisia tunteja. Koirien keskinäistä kommunikointia on kiehtova tarkkailla. On myös kiehtovaa löytää keinot ohjailla koiria konflikteja välttävään sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Työssäni tapaan perheitä, joilla on ongelmallisia tilanteita tullut vastaan. Usein kyse on siitä, että koiran kommunikaatiota ei ymmärretä. Kun ymmärrys kasvaa ja koiraa koulutetaan, hälvenevät ongelmatilanteet.

Elämme Suomessa yhteiskunnassa, jossa on paljon koiria. Näin ollen varmasti kukaan ei välty konflikteilta, joissa on koiria mukana. Nyt kesällä 2024 on tapahtunut jo useampi uutisiinkin päätynyt tapaus, jossa ihmisosapuoli on joutunut purruksi.

Nykytiedon mukaan koiralle riittää muutama hyvä ystävä. Koirat eivät siten ole niin sosiaalisia kuin aiemmin on ajateltu. Tämä lienee monelle uusi tieto. Itse olen sen käytännössä oppinut vuosien varrella vastaan tulleista tilanteista ja elämällä useamman koiran kanssa.

Koiran optimistinen sosiaalisuus vaatii meiltä ihmisiltä tilanteiden ennakointia ja toisten kunnioittamista. Rauhanomaisuus säilyisi, jos kaikki koiranomistajat a) osaisivat koirien elekieltä, b) antaisivat tilaa, jos näkevät levottoman/pelokkaan/aggressiivisesti käyttäytyvän koiran ja c) kouluttaisivat koiralleen perustaidoiksi kontaktin taluttajaan, vierellä kulkemisen sekä itsehillintää.

Roduissa on eroja sosiaalisuudessa ja siitä tarvittaisiinkin enemmän tietoa myös koiraa hankkiville. Tässä pari vinkkiä mitä kysellä kasvattajalta, jonka pentueesta haluaisit koiran: Miten emo suhtautuu vieraisiin koiriin – kotiympäristössä, entä vieraassa paikassa? Miten emokoira tutustutetaan vieraaseen koiraan? Onko koiralle kertynyt huonoja kokemuksia ja jos niin millaisia? Onko koiralla kavereita, joiden kanssa leikkii rennosti? Millaisia rauhoittavia eleitä koira käyttää arkisissa tilanteissa? Osaako koira leikkiä rennosti myös muiden kuin omaa rotua edustavien koirien kanssa?

Kokemusteni mukaan ideaali koiran sosiaalisuus on sitä, että koira lähestyy toista koiraa tilanteeseen sopivasti elehtien ja osaa tarvittaessa antaa tilaa lajitoverilleen. Tätä voidaan opettaa koiralle niin, että tilanteissa ihmiset toimivat rauhallisesti ja palkitsevat sopivalla tavalla rauhanomaisesta käyttäytymisestä. Tarvittaessa ihminen voi auttaa tilannetta keskeyttämällä sen rauhallisesti.

Ongelmallista on se, että emme voi tietää miten tuntematon henkilö toimii koiransa kanssa. Koskaan ei voi olettaa ja aina täytyy tarkkailla koirien eleitä eikä luottaa ihmisen puheeseen pelkästään. Koira, joka on ”aina ollut kiltti” voikin siinä hetkessä olla kipeä, vaikka korvatulehduksen takia. Näin ollen se saattaa reagoida nopeasti ja tällöin ihminen ajattelee sen ”purreen yllättäen varoittamatta”.

Tutustu siis unelmakoirasi vanhempien sosiaalisuuteen tarkkailemalla niitä erilaisissa tilanteissa. Pyydä vaikka videoita, jos etäisyys estää livenä tarkkailun.

Oman koiran kanssa mene mukaan ohjattuihin tilanteisiin, joissa koirien elekieltä tunteva eläintenkouluttaja opastaa miten koiria kannattaa ohjata. Ole päättäväinen sen suhteen millaisiin tilanteisiin koirasi kanssa menet. Väistä pois aina kun tuntuu epämukavalta tai osapuolena oleva henkilö ei kunnioita pyyntöäsi.